|

1940-luvun kerrostalot

1940-luvun kerrostalon ulkoseinät on muurattu tiilistä ja julkisivu rapattu tasaiseksi tai röpelöiseksi. Julkisivun kolmiulotteisuutta lisäävät huoneistoparvekkeet ja kulmikkaat erkkerit. Välipohjat ovat betonirakenteiset ja vesikattona on auma- tai harjakatto.

Suomessa uusien asuinkerrostalojen rakentaminen väheni sodan takia 1940-luvulla merkittävästi. Yksittäisiä 1940-luvulla rakennettuja asuinkerrostaloja löytyy useista eri kaupungeista. Helsingissä 1940-luvun kerrostaloja löytyy mm. Meilahdesta, Lauttasaaresta, Kalliosta ja Käpylästä.

Yhteiskunta ja rakentaminen 1940-luvulla

1940-luku kului toiseen maailmansotaan ja sodasta selviämiseen. Sodan aikana rakentamisen voimavarat suunnattiin puolustuslinjojen rakentamiseen ja pommitettujen rakennusten korjaamiseen. Pula-ajalla rakentamisessa jouduttiin erilaisia käyttöön soveltumattomia, huonolaatuisia korvike- ja kierrätysmateriaaleja.

Talvisodan jälkeen valtio aloitti säännöstelyn ja pulaa oli lähes kaikesta. Jatkosodan jälkeen kansantalous oli kovilla Neuvostoliitolle maksettavien sotakorvausten takia.

Heti sodan jälkeen käynnistyi valtava jälleenrakennus- ja majoitusoperaatio. Kotia vailla olivat 500 000 rintamalta palanneen sotilaan lisäksi myös 400 000 kotinsa menettänyttä Karjalan evakkoa. Valtio päätti maanhankintalain (MHL) säätämällä ratkaista asutusongelmat uusien pientilojen ja omakotitalojen avulla.

Kiinnostusta kerrostalorakentamista kohtaan oli, mutta käytettävissä olevat vähäiset rakennusmateriaalit oli varattu pientaloihin, Lapin jälleenrakentamiseen ja sotakorvausteollisuuteen. Pientalorakentaminen ei ratkaissut asutuskeskuksien pitkään jatkunutta asuntopulaa. Lopulta vuonna 1949 säädetty Lex Raatikainen mahdollisti maansaantioikeuden vaihtamisen kerrostalo-osakkeeseen. Samana vuonna aloitettiin myös Aravalainoitus tukemaan kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista.

1940-luvulla kaupunkikeskustojen ahtaat ja pimeät umpikorttelit saivat voimakasta kritiikkiä osakseen – pahimpina esimerkkeinä mainittiin Helsingin Töölö sekä Sörnäinen.

1940-luvun kerrostalo
1940-luvun kerrostalo Helsingissä.

1940-luvun kerrostalon arkkitehtuuri ja asuntosuunnittelu

1940-luvun kerrostaloarkkitehtuuri on 1920-klassismin ja 30-luvun funktionalismin sekoitus. Pula-ajalla ja tiettyjen rakennusmateriaalien heikolla saatavuudella on vaikutus rakennusten ulkonäköön.

1940-luvun kerrostalon betonisokkeli on joko rapattu tai verhoiltu luonnonkivistä tehdyillä laatoilla tai liuskekivillä. Julkisivu on rapattu joko tasaiseksi tai roiskepintaiseksi. Terastirappaus on yleinen. Rapattu pinta on maalattu yleensä keltaiseksi, ruskeaksi, punertavaksi tai vihertäväksi.

Ikkunoiden korkeus on tyypillisesti noin 150 cm ja ne ovat edelleen leveyttään korkeampia. Sisäänaukeavat ikkunat alkoivat yleistyä.

Vesikattomuotona on jyrkkä harja- tai aumakatto, jonka alla on käyttöullakko. Vesikatteena on tiili, koska pellin saatavuus oli pula-ajalla heikkoa. Tiilikate on voitu myöhemmin uusia pelliksi. Räystäillä on peltiset rännikourut. Tiilikaton yleistymisen takia jalkarännien käyttö väheni.

1940-luvun kerrostalo
1940-luvun kerrostalo Helsingissä. Harjakatto ja rapattu julkisivu. Pienet ulosvedetyt huoneistoparvekkeet.

Yhden rapun yhdessä kerroksessa on tavallisesti viisi tai kuusi maltillisen kokoista asuntoa. Asunnon huonekorkeus on noin 270 cm. Huoneiden muoto on tarkoituksenmukainen. Koristeita, kattolistoja tai kipsirosetteja ei ole käytetty. Rakentamisvaiheessa lattian aluslankut päällystettiin yleensä linoleumilla. Aluslankkujen leveys on noin 100 mm. 40-luku on viimeinen vuosikymmen, kun lankkulattia oli yleisesti käytössä. Lattian pintamateriaali on uusittu useaan kertaan vuosien saatossa, viime vuosina on yleistynyt tapa jättää aluslankkukerros näkyviin.

Sodan aikana rakennetuista taloissa huoneistoparvekkeet karsittiin usein pois, mutta sodan jälkeen ne palasivat takaisin. Parvekkeet tehtiin ulokerakenteisina. Porrasaskelmissa on käytetty pääasiassa mosaiikkibetonia. Korkeisiin taloihin tehtiin hissi jo rakennusvaiheessa, mutta 5-kerroksisiin tai matalampiin hissiä ei yleensä tehty.

1940-luvun kerrostalon pohjakuva.

1940-luvun kerrostalon rakenteet

1940-luvun kerrostalon rakenteiden osalta merkittävin muutos tapahtui, kun ulkoseinissä kantava rakenneosa ja lämmöneriste erotettiin omiksi rakennekerroksiksi ja uudenlaisia lämmöneristeitä alkoi ilmestyä markkinoille.

Routivalla maalla perustuksia varten kaivettiin syvä kuoppa routarajan alapuolelle, routaeristämistä ei vielä tunnettu. Huonosti kantavalla maalla perustusten painuminen estettiin puu- tai betonipaalujen avulla. Perustuksia ei yleensä salaojitettu tai salaojat voitiin tehdä tiili- tai betoniputkista. Salaojaputket asennettiin anturan alapinnan yläpuolelle erityisesti, jos käytettiin puupaaluja.

Perusmuurit on valettu säästöbetonista. Kellarillisissa taloissa perusmuurin sisäpuolella on tervasta tai piestä tehty vedeneristys, joka on peitetty sisäpuolisella tiili- tai harkkomuurilla. Vedeneristeen ja tiilen/harkon välissä saattaa lämmöneristeenä olla lastuvillalevy (Toja) (riskirakenne).

Kellarin lattia (alapohjarakenne) on valettu betonista suoraan hiekan päälle tai tehty kaksoisbetonilaattana, jossa laattojen välissä lämmöneristeenä on lastuvillalevy (riskirakenne).

Välipohjat (asuinkerrosten lattiat) ja yläpohja (ullakon lattia) tehtiin betonirakenteisena. Yleisin rakenne on betoninen alalaattapalkisto, jonka päällä on puukoolattu lattia tai betonilaatta. Palkkien välissä täyttönä on orgaanisia materiaaleja, kuten sahanpurua ja kutterinlastua. Myös esim. turvetta voitiin käyttää. Täytteen päällä on hiekkaa ja/tai kuivunutta laastia. Betonilaatan alapinta (alemman asunnon katto) tasoitettu laastilla. Yläpohjarakenteen päällä (ullakon lattia) on betonista valettu palopermanto. Vesikaton kantavat rakenteet ovat hirsiä.

Ulkoseinät on muurattu yleensä savireikätiilistä, mutta myös täystiiliä on voitu edelleen käyttää. Massiivitiiliulkoseinien paksuus Etelä-Suomessa on 45 cm ja Pohjois-Suomessa 60 cm. Savitiiliä on voitu korvata osin myös kalkkihiekkatiilillä tai kevytbetonilla, jota käytettiin paremman lämmöneristävyyden vuoksi. Korkkia on voitu käyttää ohuina lämmöneristekerroksina erityisesti välipohjapalkkien tai ikkunasyvennysten kohdalla. Erillisen lämmöneristeen avulla ulkoseinän paksuutta ja massaa pystyttiin pienentämään.

Yleisin runkorakenne on sekarunko, jossa rakennuksen keskellä ei ole kantavaa väliseinälinjaa, vaan sen sijaan betonipilarit. Sekarungossa vain asunnon ja porrashuoneen välinen väliseinä on paksu ja kantava tiiliseinä. Myös perinteistä tiilimuurirunkoa tehtiin edelleen jonkin verran. Tiilimuurirungossa myös rakennuksen keskellä kulkeva väliseinälinja on paksu ja kantava tiiliseinä.

Muut kuin kantavat väliseinät ovat ohuita tai erittäin ohuita ja yleensä erilaisista kipsipohjaisista materiaaleista, tiilistä tai kevytbetonista rakennettuja. 1940-luvulla käytetyt ohuet ja kevyet väliseinärakenteet eristävät ääntä huonosti.

Ikkunat ovat alun perin olleet puisia 2-puitteisia ja 2-lasisia sisäänaukeavia ikkunoita. 1940-luvulla ikkunoissa käytetyn puutavaran laatu oli hyvää, mutta ikkunat ovat epätiiviitä ja eristävät lämpöä välttävästi, ne aiheuttavat vedon tunnetta ja lisäävät energiankulutusta. Talvella ikkunoihin saattaa tiivistyä kosteutta. Ikkunan ja ulkoseinän välissä tilkkeenä on pellavarive. Ikkunat on voitu uusia vuosien saatossa.

1940-luvun kerrostalo
1940-luvun kerrostalo Helsingissä. Harjakatto, rivipeltikate ja rapattu julkisivu.

1940-luvun kerrostalon järjestelmät

1940-luvun kerrostalon lämmitysjärjestelmänä on alkuperäinen vesikiertoinen keskuslämmitys, jossa patterit ovat ikkunoiden alla. Pattereita tai lämpöjohtoja ei ole uusittu. Rakennus on myöhemmin liitetty kaukolämpöön.

Viemärit ovat alun perin olleet valurautaa, kylmävesijohto sinkittyä terästä ja lämminvesijohto kuparia. Putkieristeinä alettiin käyttää asbestia sisältäviä materiaaleja. Viemärit ja käyttövedet on tavallisesti uusittu 2010-luvulla.

Asunnossa on huoneistokohtainen painovoimainen ilmanvaihto. Lue lisää painovoimaisen ilmanvaihdon hyvistä ja huonoista puolista täältä.

Taloon asennettiin sähköt jo rakennusvaiheessa. Sähkökaapelit on asennettu metallisissa suojaputkissa välipohja- ja seinärakenteiden sisään. Sähkönousut on tavallisesti uusittu n. 1990-luvulla, mutta rakennuksessa saattaa olla vielä alkuperäisiä sähköasennuksia käytössä.

1940-luvun kerrostalo
1940-luvun kerrostalo Helsingissä.

Esimerkkirakennus – 1940-luvun kerrostalo

Arkkitehtuuri: Funktionalismi
Huonekorkeus:
270 cm
Huoneistoparveke:
Saattaa olla

Perustusrakenteet:
Betoni, puupaalut; kellarin maanvastaiset seinät kosteuseristetty sisäpuolelta (piki)
Väli- /yläpohjat:
Betoninen alalaattapalkisto + puukoolattu lattia tai betonilaatta, orgaaninen täyttö (sahanpuru tms.)
Ulkoseinät:
Reikätiili, paksuus 45 cm (pohjoisessa 60 cm)
Julkisivu:
Tasaiseksi tai röpelöiseksi rapattu, ei koristelua, erkkerit mahdollisia
Ikkunat:
Alun perin kaksinkertaiset, puu; voitu uusia kolminkertaisiksi, puu-alumiini; nauha-ikkunat mahdollisia
Väliseinät (huoneistojen välillä):
Ohuet, kipsipohjaisista materiaaleista tehty
Väliseinät (huoneistojen sisällä):
Ohuet, kipsipohjaisista materiaaleista tehty
Vesikatto:
Harja- tai aumakatto

Lämmitys:
Kaukolämpö + vesikiertopatterit
Viemärit ja vesijohdot:
Uusittu 2010-luvulla
Ilmanvaihto:
Painovoimainen
Sähköt:
Uusittu

1940-luvun kerrostalon leikkaus.

1940-luvun kerrostalon sisäilmaston olosuhteet

1940-luvun kerrostalon sisäilman laatu ja olosuhteet:

Ääneneristys (puhe)
Ääneneristys (askeleet)*
Vähäiset sisäilmariskit
Ilman vaihtuvuus (kesä)
Ilman vaihtuvuus (talvi)
Tasainen sisälämpötila

*Joustavalla lattiapäällysteellä voidaan parantaa askeläänteneristävyyttä jonkin verran.


1940-luvun kerrostalon hyvät ja huonot puolet

1940-luvun kerrostalon hyviä ja huonoja puolia ovat:

+ Tontti on yleensä oma.
+ Asuinhuoneet ovat tavallista korkeampia.

+ Rakenteet ovat pitkäikäisiä, kestäviä ja suhteellisen huoltovapaita.
+ Rakenteet eivät sisällä merkittäviä kosteus- tai sisäilmariskejä.
+ Ala- ja ylänaapurien puhe ei yleensä kuulu häiritsevissä määrin asuntoon.

+ Viemärit ja vesijohdot on tavallisesti uusittu.

– Matalissa taloissa ei ole hissiä.
– Korkeammissa taloissa hissi on usein pieni ja ahdas.
– Asunnossa ei ole saunaa.

– Pula-aika saattaa paikoin näkyä rakentamisen laadussa.
– Kellarin kosteusvauriot ovat yleisiä.
– Rakenteet saattavat sisältää asbestia tai haitta-aineita.
– Puupaalut.

– Seinänaapureiden äänet kuuluvat asuntoon.
– Porrashuoneen äänet kuuluvat asuntoon.
– Askeläänet kuuluvat asuntoon.
– Painovoimaiseen ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat.

1940-luvun kerrostalon merkittävimmät riskit

1940-luvun kerrostalo sisältää joitakin kosteus- tai sisäilmariskejä sekä riskirakenteita. Rakenteissa mahdollisesti olevat vauriot kuuluvat taloyhtiön vastuulle. 1940-luvun kerrostalon yleisimpiä riskejä ovat:

  • Kellarin kosteusongelmat.
  • Kellarin maanvastaiset seinät, jotka ovat kosteus- ja lämmöneristetty sisäpuolelta.
  • Kaksoisbetonilaatta-alapohja, jossa lämmöneristeenä on lastuvillalevy (Toja).
  • Väli- ja yläpohjien sisältämät orgaaniset lämmöneristemateriaalit ja niiden mikrobivauriot.
  • Alkuperäisten ikkunoiden tilkemateriaalien mikrobivauriot.
  • Kosteuseristemateriaalien sisältämät haitta-aineet (PAH-yhdisteet, kreosootti). Esimerkiksi välipohjissa on voitu käyttää kreosoottia sisältävää pikipaperia.
  • Ääniongelmat.

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?

Julkaisun kirjoittaja

  • Kasper Käyhkö
    Kasper Käyhkö

    Kasper on rakennusten asiantuntija, jonka erikoisalaa ovat mm. kosteus- ja homevaurioiden selvittäminen ja korjaaminen. Työasioissa voit olla häneen yhteydessä alla olevien linkkien kautta.

Samankaltaiset artikkelit