1980-luvun kerrostalo
|

1980-luvun kerrostalot

1980-luvun kerrostalossa näkyy aikaisempien vuosikymmenien ankean harmaaseen lähiörakentamiseen kyllästyminen. Talojen massa on aikaisempaa maltillisempi. Julkisivua koristaa erilaiset epäsymmetriset ja leikkisät ulokkeet. Tasakatosta on luovuttu.

Yhtenäisiä 80-luvulla rakennettuja kerrostaloalueita löytyy mm. Helsingin Malminkartanosta ja Malmilta.

Yhteiskunta ja rakentaminen 1980-luvulla

1980-luvulla pitkään jatkuneen kylmän sodan takia ihmisten haaveet olivat vaihtuneet materiasta terveyteen ja maailmanrauhaan. Populäärikulttuuri voimistui kotimaisen Punk- ja Rock-musiikin myötä. Kotitalouksien hittituotteita olivat astianpesukone ja videonauhuri.

80-luvulla Suomessa elettiin idänkaupan kulta-aikaa. Rahamarkkinat vapautuivat, lainansaanti helpottui ja yritykset alkoivat kansainvälistyä. Pankit tyrkyttivät asuntolainoja kuluttajille ja kotitalouksien velkaantuminen kasvoi hurjaa vauhtia, vaikka asuntolainojen korko oli korkealla. Pankit saattoivat antaa 100 % asuntolainaa, ilman takuita tai säästöjä.

Omistusasumisen suosio kasvoi ja asuntojen hinnat nousivat kovaa vauhtia. Vuosikymmenen loppuun mennessä suurin osa suomalaisista asui omistusasunnoissa.

Arkkitehdit palasivat takaisin suunnittelupöytien ääreen ja kerrostaloalueiden sekä -talojen koko pieneni.

1980-luvun kerrostalo
1980-luvun kerrostalo Helsingissä.

1980-luvun kerrostalon arkkitehtuuri ja asuntosuunnittelu

1980-luvun kerrostaloarkkitehtuuri edusti postmodernismia. Arkkitehtuuri monipuolistui vastareaktiona aikaisemmin teollisesti tuotettujen kerrostalolähiöiden yksitoikkoisuuteen ja harmauteen. 

Kerrostalojen koko pieneni ja ulkomuoto monipuolistui. Suurin osa rakennuksista pystytettiin elementeistä, mutta myös paikallamuurattuja taloja tehtiin.

Sokkelit ovat betonipinnalla tai maalattuja. Julkisivun symmetriaa rikottiin erilaisilla epäsymmetrisillä ja vinoilla ulokkeilla. Punaiset tai kellertävät tiililaatat olivat erittäin suosittu julkisivupinta. Myös erilaisia klinkkerilaattoja ja väribetonia käytettiin paljon. Klinkkerilaatoissa suosittu väri oli vaaleansininen, väribetonissa puolestaan mm. valkoinen ja harmaa. Pesubetoni sekä harjattu tai maalattu betonipinta menettivät suosiotaan.

Huoneistoparvekkeiden ulkonäkö muuttui ja keveni, kun raskaiden pieliseinien rinnalla alettiin käyttää pilareita, tai pieliseiniä kavennettiin. Parvekkeiden koko kasvoi, kun Arava-ohjeissa niiden syvyydeksi oli määritelty ≥ 180 cm ja leveydeksi ≥ 300 cm.

Ikkunoiden koko ja muoto vaihtelivat aikaisempaa enemmän.

Harja- ja pulpettikatto olivat yleisiä, tasakattojen osuus pieneni. Paluu jyrkempään harja- tai pulpettikattoon tarkoitti, että vesikatteena voitiin taas käyttää peltiä tai jopa tiiltä. Kattokaivojen tilalle palasivat räystäskourut sekä syöksytorvet. 70-luvulta tuttuja tasakattoja tehtiin jonkin verran edelleen.

Yhden rapun yhdessä kerroksessa on tavallisesti neljä erikokoista asuntoa. Isoimmat huoneistot ovat läpitalonhuoneistoja. Pohjaratkaisu on selkeä ja toimiva. Huoneistojen suunnittelu helpottui ja monipuolistui, kun niiden koko voitiin valita 30 cm:n kerrannaiseksi aikaisemman 120 cm kerrannaisen sijaan. Huonekorkeus on lähellä lain sallimaa minimikorkeutta, eli 250 cm. Sisäpuolisten kantavien seinien pinnat ovat maalattua betonia, mutta kevyiden väliseinien pinnat ovat levytettyjä. Huoneistosaunat alkoivat yleistyä isoimmissa asunnoissa.

Vuosikymmenen alussa porrashuoneissa kierreportaat olivat yleisiä, mutta niiden osuus pieneni vuosikymmenen loppua kohti mentäessä. Porrasaskelmat ovat usein mosaiikkibetonia, mutta lepo- ja sisääntulotasot muovimatolla tai -laatoilla päällystettyä betonia. Porrashuoneen kattopinnat on päällystetty akustiikkalevyillä, mikä vähentää porrashuoneista asuntoihin kantautuvaa melua. Korkeisiin taloihin tehtiin hissi jo rakennusvaiheessa, mutta alle 4-kerroksisiin hissiä ei yleensä tehty.

1980-luvun kerrostalo
1980-luvun kerrostalo Helsingissä. Monimuotoinen julkisivu.

1980-luvun kerrostalon rakenteet

1980-luvun kerrostalon rakenteiden osalta merkittävin muutos aikaisempaa oli, kun perinteinen harjakatto sekä pulpettikatto tulivat tasakaton tilalle.

Perustukset routasuojattiin EPS-lämmöneristeellä. Huonosti kantavalla maalla perustusten painuminen estettiin betoni- tai teräspaalujen avulla. Salaojat tehtiin yleensä betoni- tai muoviputkista. Putket on usein asennettu anturan alapinnan yläpuolelle.

Perusmuurit ja sokkeli on valettu betonista. Sokkelin lämpökatkona on usein sokkelihalkaisu, jossa betonisokkelin sisään asennettiin valuvaiheessa lämmöneristeeksi EPS. Perusmuuri on yleensä kosteus- ja lämmöneristetty ulkopuolelta, mutta myös sisäpuolista eristystä voitiin edelleen käyttää (riskirakenne). Ulkopuolisena kosteuseristyksenä käytettiin muovia tai bitumia ja lämmöneristeenä EPS-levyjä. Sisäpuolinen kosteuseristys tehtiin bitumisivelyllä ja lämmöneristys yleensä mineraalivillalla.

Alapohjat tehtiin maanvaraisena betonilaattana tai ontelolaatoista (tuulettuva rossipohja). Lämmöneristeenä käytettiin EPS-levyjä. Kellarin alapohja voitiin valaa suoraan maata vasten.

80-luvun ylivoimaisesti yleisin runkotyyppi oli betonielementeistä kasattu kirjahyllyrunko, jossa kaikki rakennuksen poikittaissuuntaiset betoniseinät sekä rakennuksen keskellä kulkeva pituussuuntainen seinä ovat kantavia. Pitkien sivujen ulkoseinät eivät ole kantavia. Kirjahyllyrungossa kaikki huoneistojen väliset seinät ovat paksua (~180 mm) betonia ja niiden ääneneristävyys on hyvä. Kaikki huoneistojen sisäseinät ovat kevyitä. Kevyet väliseinät tehtiin puu- tai teräsrunkoisina ja levytettiin vuosikymmenen alussa yleensä lastulevyillä, mutta vuosikymmenen lopussa kipsilevyillä. Väliseinien sisällä ei yleensä käytetty ääneneristevillaa.

Väli- ja yläpohjat tehtiin ontelolaatoista. Välipohjissa ei yleensä käytetty askeläänieristettä. Yläpohja lämmöneristettiin laatan yläpuolelta joko mineraalivillalla (~200 mm) tai erityisesti tasakatoissa kevytsoralla (250–350 mm). Lämmöneristeen alle asennettiin höyrynsulku vaihtelevasti.

Ulkoseinät kasattiin useimmiten betonisandwichelementeistä, mutta myös paikallamuurattuja tiilijulkisivuja tehtiin jonkin verran. Lämmöneristeenä käytettiin mineraalivillaa, jonka paksuus oli noin 120 mm.

Muurattujen tiilijulkisivujen taustalla alettiin vaihtelevasti käyttää ohutta (~15 mm) tuuletusrakoa. 1980-luvulla tiiliulkokuorta tukevissa tiilisiteissä ei yleensä vielä käytetty ruostumatonta terästä, jolloin siteiden ruostuminen ja katkeaminen on mahdollista. Betoniulkokuoren laadussa oli edelleen puutteita, vaikka raudoitteiden peitepaksuuksiin kiinnitettiin enemmän huomiota.

80-luvulla käytettiin puisia sisäänaukeavia 3-lasisia ja 3-puitteisia kytkettyjä tai 3-lasisia ja 2-puitteisia lämpölasisisäpuitteella varustettuja ikkunoita. Ikkunoiden puuosien laatu oli heikkoa. Puuosien tumma käsittely nopeutti ikkunoiden vaurioitumista erityisesti aurinkoisella eteläseinustalla. Ikkunoiden ja seinien välissä tilkkeenä on polyuretaanivaahto.

Harja- ja pulpettikatoissa tiilikatteen alle asennettiin aina aluskate, mutta pellin alle vain, jos katto tehtiin poikkeuksellisen loivana.

1980-luvun kerrostalo
Vuonna 1984 rakennettu kerrostalo Savonlinnassa. Murrettu harjakatto ja pilarein kannatetut parvekkeet.

1980-luvun kerrostalon järjestelmät

1980-luvun kerrostalon lämmitysjärjestelmänä on alkuperäinen vesikiertoinen keskuslämmitys, teräksiset patterit ovat ikkunoiden alla. Pattereita tai teräksisiä lämpöjohtoja ei ole uusittu. Rakennus on liitetty kaukolämpöön.

Viemärit ja käyttövedet ovat alkuperäisiä. Viemäriputket ovat PVC-muovia ja käyttövesiputket kuparia.

Asunnossa on koneellinen poistoilmanvaihto tai koneellinen tulo-poistoilmanvaihto. Ilmanvaihtokanavat on tehty pellistä. Asuintaloissa järjestelmä on toteutettu yleensä huoneistokohtaisena, eli jokaisessa asunnossa on oma ilmanvaihtokone. Kone sijaitsee yleensä pesuhuoneessa. Lue lisää eri ilmanvaihtojärjestelmien hyvistä ja huonoista puolista täältä.

Alkuperäiset sähkökaapelit (MMJ) on asennettu muovisissa suojaputkissa välipohja- ja seinärakenteiden sisään. Keittiön, WC- ja märkätilojen pistorasiat ovat maadoitettuja ja muiden tilojen maadoittamattomia. Pistorasioita ei ole vikavirtasuojattu. 

Esimerkkirakennus – 1980-luvun kerrostalo

Arkkitehtuuri: Posmodernismi
Huonekorkeus:
250 cm
Huoneistoparveke:
Kyllä

Perustusrakenteet:
Betoni, betoni- tai teräspaalut; kellarin maanvastaiset seinät kosteus- ja lämmöneristetty sisä- tai puolelta
Välipohjat:
Betoninen ontelolaatta + pintalaatta
Yläpohjat: Betoninen ontelolaatta + lämmöneriste (villa, kevytsora)
Ulkoseinät:
Betonisandwichrakenne, sisä- ja ulkokuoren välissä mineraalivillaeriste (120 mm)
Julkisivu:
Tiililaatta, klinkkerilaatta tai väribetoni
Ikkunat:
3-kertaiset, puu, umpiolasi sisäpuitteessa
Väliseinät (huoneistojen välillä):
Betonia 180 mm
Väliseinät (huoneistojen sisällä):
Lastu- tai kipsilevyseinät, puu- tai teräsrunko
Vesikatto:
Harja- tai pulpettikatto + peltikate

Lämmitys:
Kaukolämpö + vesikiertopatterit
Viemärit ja vesijohdot:
Muovia, alkuperäiset
Ilmanvaihto:
Koneellinen poisto tai tulo-poisto
Sähköt:
Alkuperäiset

1980-luvun kerrostalon sisäilmaston olosuhteet

1980-luvun kerrostalon sisäilman laatu ja olosuhteet:

Ääneneristys (puhe)
Ääneneristys (askeleet)*
Vähäiset sisäilmariskit
Ilman vaihtuvuus (kesä)
Ilman vaihtuvuus (talvi)
Tasainen sisälämpötila

*Joustavan lattiapäällysteen käyttäminen parantaa askeläänteneristävyyttä.


1980-luvun kerrostalon hyvät ja huonot puolet

1980-luvun kerrostalon hyviä ja huonoja puolia ovat:

+ Tontti on yleensä oma.
 
+ Asunnossa on iso parveke.
+ Isommissa asunnoissa on sauna.
+ Isommat asunnot ovat usein läpitalonhuoneistoja.
 
+ Rakenteet eivät sisällä merkittäviä kosteus- ja sisäilmariskejä.
+ Naapurien äänet eivät yleensä häiritse.

– Huoneet ovat matalia.
– Matalissa taloissa ei ole hissiä.

– Tiili- ja betonijulkisivujen laadussa on puutteita.
– Rakenteet saattavat sisältää asbestia
– Alkuperäisten ikkunoiden laatu on heikko.
– Kylpyhuoneen lattiassa voi olla muovimatto.

– Asunto on kesällä kuuma – koneellisessa ilmanvaihdossa ei ole jäähdytystä.

1980-luvun kerrostalon merkittävimmät riskit

1980-luvun kerrostalo sisältää joitakin riskejä. Rakenteissa mahdollisesti olevat vauriot kuuluvat taloyhtiön vastuulle. 1980-luvun kerrostalon yleisimpiä riskejä ovat:

  • Kellarin maanvastaiset seinät, jotka ovat kosteus- ja lämmöneristetty sisäpuolelta.
  • Ulkoseinien betonisandwichelementtien tuuletuksen puutteet sekä puutteet ulkokuoren betonin laadussa.
  • Tiilijulkisivujen tiilisiteiden ruostuminen.

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?

Julkaisun kirjoittaja

  • Kasper Käyhkö
    Kasper Käyhkö

    Kasper on rakennusten asiantuntija, jonka erikoisalaa ovat mm. kosteus- ja homevaurioiden selvittäminen ja korjaaminen. Työasioissa voit olla häneen yhteydessä alla olevien linkkien kautta.

Samankaltaiset artikkelit