2000-luvun alun kerrostalot
2000-luvun alun kerrostalo on betonielementtirakenteinen. Ulkoseinät ovat betonisandwichelementtejä ja julkisivupintana on väribetoni tai tiililaatta. Kaikissa huoneistoissa on lasitetut parvekkeet. Vesikattona on harjakatto, joka on katettu pellillä.
Yhteiskunta ja rakentaminen 2000-luvun alussa
Suomessa 2000-luvun alku oli Nokian siivittämää taloudellista nousukautta. Matkapuhelimet ja internet tulivat jokaiseen kotiin. Maahanmuutto lisääntyi ja markka vaihtui euroon. Nousukausi päättyi vuosikymmenen lopussa Yhdysvaltojen ylikuumentuneilta asuntomarkkinoilta puhjenneeseen finanssikriisiin sekä Nokian matkapuhelintoiminnan alamäkeen.
Vaikka monet haaveilivat urbaanista keskustakodista, uusien valmistuneiden kerrostaloasuntojen määrä oli laskusuuntainen koko vuosikymmenen ajan. Muuttoliikkeen seurauksena kasvukeskusten asuntopula paheni. Muuttotappiokunnissa saattoi jopa kokonaisia kerrostaloja jäädä tyhjilleen.
Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki astui voimaan. Yksilöllisyyden merkitys asuntosuunnittelussa korostui.
2000-luvun alun kerrostalon arkkitehtuuri ja asuntosuunnittelu
2000-luvulle tultaessa postmodernista arkkitehtuurista siirryttiin nykyarkkitehtuuriin, joka ei ole yhteen tyyliin sidottua, vaan vaihtelevaa ja mielikuvituksellista.
2000-luvun alun kerrostaloissa elementtirakentaminen oli suosittua, mutta myös paikallamuuraaminen yleistyi. Elementtitekniikka oli kehittynyttä, mikä mahdollisti vaihtelevan rakennuskannan muodostumisen. Vastareaktiona aikaisemille ruutuelementeille, julkisivusuunnittelussa pyrittiin eroon leveistä ja symmetrisistä elementtisaumoista. Elementtijulkisivuissa tiililaatta ja väribetoni olivat yleisiä. Isoja kivilaattoja käytettiin erityisesti pohjakerroksen julkisivussa. Klinkkerilaatoista luovuttiin. Betonin värikirjo oli aikaisempaa runsaampi – myös erittäin rohkeita värejä käytettiin.
Lasin merkitys julkisivussa lisääntyi – parvekkeet olivat isoja, lasitettuja ja avaria. Tavallisesti ne on tuettu hoikkien pilareiden avulla. Ikkunoiden koko vaihteli – olohuoneen ikkunat saatettiin ensimmäistä kertaa tehdä lattiasta kattoon ulottuvina. Isojen ikkunoiden lähellä voi aistia kylmyyttä ja vetoa erityisesti, jos ikkunan alla ei ole patteria.
Vesikattomuotona on harja-, pulpetti- tai tasakatto. Harja-/pulpettikatot katettiin pellillä ja tasakatot kumibitumikermillä.
Yhden rapun yhdessä kerroksessa on tavallisesti neljä erikokoista asuntoa. Isoimmat huoneistot ovat läpitalonhuoneistoja. Pohjaratkaisu on selkeä ja toimiva. Osa rakentajista otti vuosikymmenien tauon jälkeen käyttöön yli 270 cm huonekorkeuden, joka ylittää selvästi lain vaatiman minimikorkeuden (250 cm). Kylpyhuoneet ovat esteettömyyden takia isoja ja avaria. Seinien lisäksi lattia on yleensä laatoitettu myös vuokrakerrostaloissa. Huoneistosauna on yleinen.
Porrashuoneen porrasaskelmat ovat usein mosaiikkibetonia, mutta lepo- ja sisääntulotasot muovimatolla tai -laatoilla päällystettyä betonia. Porrashuoneen kattopinnat on päällystetty akustiikkalevyillä, mikä vähentää porrashuoneista asuntoihin kantautuvaa melua. Hissi rakennettiin esteettömyyden takia myös mataliin kerrostaloihin.
2000-luvun alun kerrostalon rakenteet
Kerrostalojen rakenteissa ei 2000-luvulle tultaessa tapahtunut merkittävää muutosta aikaisempaan vuosikymmeneen. Lämmöneristekerrosten paksuudet kasvoivat tiukentuneiden lämmöneristävyysvaatimusten mukaisesti. Rakentamisessa kosteudenhallintaan alettiin kiinnittää enemmän huomiota uuden kansallisen ohjeistuksen takia.
Perustukset routasuojattiin EPS- tai XPS-lämmöneristeellä. Huonosti kantavalla maalla perustusten painuminen estettiin betoni- tai teräspaalujen avulla. Salaojat tehtiin muoviputkista. Putket tuli asentaa anturan alapinnan alapuolelle. Perusmuurit ja sokkelit valettiin betonista tai kasattiin betonielementeistä. Perusmuuri on kosteus- ja lämmöneristetty ulkopuolelta. Ulkopuolisena kosteuseristyksenä käytettiin kumibitumikermiä ja lämmöneristeenä EPS- tai XPS-levyjä (paksuus 100–150 mm). Sokkelin lämpökatkona on usein sokkelihalkaisu, jossa betonisokkelin sisään asennettiin valuvaiheessa lämmöneristeeksi EPS tai XPS.
Alapohjat tehtiin maanvaraisena betonilaattana tai ontelolaatoista (tuulettuva rossipohja). Lämmöneristeenä käytettiin EPS-levyjä. Lämmöneristekerroksen paksuus maanvaraisissa alapohjissa oli 70–150 mm ja ryömintätilallisissa alapohjissa 170–200 mm.
Väli- ja yläpohjat tehtiin ontelolaatoista. Välipohjissa ei yleensä käytetty askeläänieristettä. Yläpohja lämmöneristettiin laatan yläpuolelta joko mineraalivillalla (~300 mm) tai erityisesti tasakatoissa kevytsoralla (500–700 mm). Lämmöneristeen alle asennettiin höyrynsulku vaihtelevasti.
Kaikki huoneistojen väliset seinät ovat paksuja (~180 mm) betoniseiniä ja niiden ääneneristävyys on hyvä. Kaikki huoneistojen sisäseinät ovat kevyitä, puu- tai teräsrunkoisia ja levytetty kipsilevyillä. Märkätilojen seinät saatettiin muurata harkoista. Väliseinien sisälle asennettiin yleensä ääneneristevilla.
Ulkoseinät kasattiin useimmiten betonisandwichelementeistä tai muurattiin tiilistä paikan päällä. Lämmöneristeenä käytettiin yleensä mineraalivillaa. Lämpöä eristävän kerroksen paksuus oli noin 170 mm. Julkisivun taustalla tuli käyttää vähintään 30 mm tuuletusrakoa. Vaihtoehtoisesti ulkoseinät voitiin tehdä eristerapattuina, joissa rappaus levitettiin suoraan lämmöneristeen ulkopintaan. Eristerapattu rakenne on vaurioherkkä ja kuivumiskyvyltään heikko. Monimuotoistuva julkisivu lisäsi haastavien julkisivuliitosten määrää – julkisivuliitosten ja -pellitysten sadevesitiiveydessä on usein puutteita.
Ikkunat ovat puuta tai puu-alumiinia, sisäänaukeavia 3-lasisia ja 2-puitteisia lämpölasisisäpuitteella varustettuja. Puualumiini-ikkunoiden laatu alkoi parantua. Ikkunoiden tiiveydessä oli kuitenkin usein puutteita. Ikkunoiden ja seinien välissä tilkkeenä on polyuretaanivaahto.
Vesikaton peltikatteen alla käytettiin aluskatetta vain, jos katto tehtiin loivana.
2000-luvun alun kerrostalon järjestelmät
2000-luvun alun kerrostalon lämmitysjärjestelmänä on alkuperäinen vesikiertoinen keskuslämmitys, teräksiset patterit ovat ikkunoiden alla. Asunnossa saattaa myös olla vesikiertoinen lattialämmitys. Lämpöjohdot ovat terästä tai komposiittia, lattialämmitysputket ovat muovia (PEX). Rakennus on liitetty kaukolämpöön.
Viemärit ja käyttövedet ovat alkuperäisiä. Viemäriputket ovat PP-muovia (polypropeenia) ja käyttövesiputket kuparia, komposiittia tai muovia (PEX).
Asunnossa on yleensä koneellinen tulo-poistoilmanvaihto. Ilmanvaihtokanavat on tehty pellistä. Lue lisää eri ilmanvaihtojärjestelmien hyvistä ja huonoista puolista täältä.
Alkuperäiset sähkökaapelit (MMJ) on asennettu muovisissa suojaputkissa välipohja- ja seinärakenteiden sisään. Kaikki pistorasiat ovat maadoitettu ja märkätilojen pistorasiat myös vikavirtasuojattu.
Esimerkkirakennus – 2000-luvun alun kerrostalo
Arkkitehtuuri: Nykyarkkitehtuuri
Huonekorkeus: 250-270 cm
Huoneistoparveke: Kyllä, lasitettu
Perustusrakenteet: Betoni, betoni- tai teräspaalut; kellarin maanvastaiset seinät kosteus- ja lämmöneristetty ulkopuolelta (kumibitumi + EPS)
Välipohjat: Betoninen ontelolaatta+ pintalaatta
Yläpohjat: Betoninen ontelolaatta + lämmöneriste (villa, kevytsora)
Ulkoseinät: Betonisandwich, sisä- ja ulkokuoren välissä mineraalivillaeriste (170 mm)
Julkisivu: Väribetoni tai tiililaatta
Ikkunat: 3-kertaiset, puu tai puu-alumiini
Väliseinät (huoneistojen välillä): Betonia 180 mm
Väliseinät (huoneistojen sisällä): Kipsilevyseinät, puu- tai teräsrunko + ääneneristevilla
Vesikatto: Harja-, pulpetti- tai tasakatto; kumibitumikermi tai pelti
Lämmitys: Kaukolämpö + vesikiertopatterit/lattialämmitys
Viemärit ja vesijohdot: Muovia ja kuparia, alkuperäiset
Ilmanvaihto: Koneellinen tulo-poisto
Sähköt: Alkuperäiset
2000-luvun alun kerrostalon sisäilmaston olosuhteet
2000-luvun kerrostalon sisäilman laatu ja olosuhteet:
*Joustavan lattiapäällysteen käyttäminen parantaa askeläänteneristävyyttä.
2000-luvun alun kerrostalon hyvät ja huonot puolet
2000-luvun ja 2010-luvun kerrostalon hyviä ja huonoja puolia ovat:
+ Tontti on yleensä oma.
+ Asunnossa on iso lasitettu parveke.
+ Pienissäkin asunnoissa on sauna.
+ Matalissakin taloissa on hissi.
+ Tilat ovat esteettömiä.
+ Pesuhuone on iso.
+ Rakenteet eivät sisällä merkittäviä kosteus- ja sisäilmariskejä.
+ Rakenteet eivät sisällä asbestia tai haitta-aineita.
+ Äänet eivät kuulu häiritsevästi asuntoon.
– Ulkoseinien eristerappaus on lyhytikäinen rakenne.
– Julkisivuliitoksissa ja -pellityksissä on usein puutteita.
– Isojen ikkunoiden lähellä voi aistia vetoa.
– Isojen ikkunoiden lähellä voi aistia vetoa.
– Asunto on kesällä kuuma – koneellisessa ilmanvaihdossa ei ole jäähdytystä.
2000-luvun alun kerrostalon merkittävimmät riskit
2000-luvun kerrostalossa ei yleensä ole merkittäviä riskejä. Taloyhtiön vastuulle kuuluvat yleisimmät rakenteelliset riskit 2000-luvun kerrostalossa ovat:
- Eristerapatun julkisivun vauriot.
- Julkisivuliitosten ja -pellitysten virheellisestä toteutustavasta johtuvat vesivahingot.
Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?
Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?
Kirjoittaja
Kasper Käyhkö (LinkedIn)
Olen rakennusten asiantuntija ja Tayka Oy:n toimitusjohtaja. Rakennustyömailla olen pyörinyt vuodesta 2006 ja rakennusten asiantuntijana olen tehnyt uraa vuodesta 2016. Erikoisalaani ovat mm. kosteus- ja homevaurioiden selvittäminen sekä korjaaminen. Yritykseni Taykan erikoisosaamista ovat esimerkiksi asuntokaupan kuntotarkastus ja kosteusvaurion korjaussuunnittelu.
