Kreosootti rakennuksissa
Kreosootti, eli kreosoottiöljy ja kivihiilipiki, eli kreosoottipiki ovat vanhoissa rakennuksissa rakenteiden vedeneristykseen käytettyjä materiaaleja. Kreosootti on myöhemmin todettu terveydelle haitalliseksi, minkä takia sen löytyminen rakenteista saattaa aiheuttaa monelle harmaita hiuksia.
Tässä julkaisussa on pyritty vastaamaan useimpiin kreosoottiin liittyviin kysymyksiin.
Kreosootti, kivihiilipiki, naftaleeni, PAH-yhdisteet – mitä ne ovat?
Kreosootti on yleisnimitys polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH-yhdisteitä) sisältäville vedeneristeille.
Kreosoottia, eli kreosoottiöljyä syntyy kivihiilitervan tislauksessa. Tislauksen sivutuotteena syntyvä tahmea seos on kivihiilipikeä, eli kreosoottipikeä. Kivihiilitervaa puolestaan saadaan, kun kivihiilen koksauksessa haihtuvat yhdisteet tiivistyvät jäähtyessään nestemäiseksi tervaksi.
Epäiletkö rakennuksessa olevan ongelmia tai heräsikö sinulla kysyttävää?
Ota rohkeasti yhteyttä, niin keskustellaan tarkemmin miten voin auttaa sinua.
PAH-yhdisteet ovat höyrymäisiä yhdisteitä, joita muodostuu orgaanisen materiaalin epätäydellisessä palamisessa. Erilaisia PAH-yhdisteitä on 16 kpl (ks. taulukko sivun lopussa).
Naftaleeni on yksi PAH-yhdiste, ja niistä helpoiten sisäilmaan haihtuva.
Termien käyttö on vuosien varrella ollut sekavaa. Lisäksi kivihiilipikeä on voitu sanoa virheellisesti bitumiksi, tai toisinpäin. Bitumi on asfaltin sideaine ja sitä saadaan mm. maaöljystä tislaamalla.
Milloin kreosoottia on käytetty?
Kreosoottia on voitu käyttää rakennusmateriaaleissa vuosina 1870–1995, mutta käytännössä 1960-luvun jälkeen käyttö alkoi olla harvinaista. Yleisintä käyttö oli vuosina 1890–1950.
Kreosootin valmistus kivihiilitervasta käynnistyi 1800-luvun lopulla, sitä ennen puun kyllästämisessä käytettiin mm. puutervaa. Sen käyttö rakennuksissa väheni 1950-luvulta lähtien, kun rinnalle tulivat CCA-kyllästysaineet (kromi, kupari ja arseeni). Kreosootin käyttöä on rajoitettu kemikaalilainsäädännöllä 1990-luvulta alkaen. EU sallii jäsenmaiden kreosootin käytön edelleen mm. jatkuvasti maakosketuksissa olevissa ratapölkyissä ja sähkö-/telepylväissä.
Missä kreosoottia on käytetty?
Kreosoottia on käytetty sekä omakotitaloissa että kerrostaloissa. Rivitaloissa kreosootti on harvinaisempaa, koska ennen 1960-lukua rakennettuja rivitaloja on erittäin vähän.
Kreosoottia on käytetty mm. seuraavissa riskirakenteissa:
- Sisäpuolelta eristetty kellarin seinä
- Valesokkelirakenne eli piilosokkeli
- Puurossipohja ilman tuuletusta
- Tiiviillä päällystetty betonialapohja
- Kaksoisbetonilaatta-alapohja
- Maanvastainen puukoolattu lattia
- Kantava betonialapohja yläp. eristyksellä
- Kellarin kattorakenne rintamamiestaloissa
- Vanha hirsirakenteinen ulkoseinä
- Puurunkoinen ulkoseinä ilman tuuletusta
Kreosoottia on käytetty mm. seuraavissa rakennusmateriaaleissa
- ilmasulkupahvit/-paperit, tervapaperit
- puukyllästeet
- kattopinnoitteet
- vedeneristeet
- valuasfaltit
- sähköputket.
Lisäksi erilaisia lämmöneristemateriaaleja, kuten korkkia ja ikkunatilkkeissä käytettyä pellavarivettä on voitu suojata kosteutta vastaan kyllästämälle ne kreosootilla.
Mistä tietää onko talossa kreosoottia?
Jos talosi on rakennettu ennen 1970-lukua, on täysin mahdollista, että rakenteista löytyy kreosoottia.
Kreosootin olemassaoloa ja sijaintia voi ensin arvioida rakennekuvista – jos rakennekuviin on piirretty pikisivelyitä tms., ne saattavat sisältää kreosoottia.
Asian voi kuitenkin varmistaa ainoastaan rakenneavausten ja materiaalinäytteiden avulla. Materiaalinäytteen avulla selviää sisältääkö materiaali kreosoottia vai ei. Sisäilman kreosoottipitoisuus selviää sisäilmasta otettavan näytteen avulla. Kokenut kuntotutkija saattaa haistaa kreosootin heti sisään astuessaan.
Mistä tunnistaa kreosootin?
Kreosootti on mustaa ja se haisee.
Kreosootin tunnistaa yleensä naftaleenin hajusta. Naftaleenilla on voimakas ja helposti tunnistettava ratapölkyn haju. Haju on monille tuttu mm. Linnanmäen vuoristoradasta, ratapölkyistä ja puhelinpylväistä. Tosin PAH-yhdisteistä myös antraseeni, fenantreeni ja erityisesti fluoreeni muistuttavat hajultaan naftaleenia.
Pitääkö kreosootti poistaa?
Kreosootin poistaminen tulee aina suunnitella tapauskohtaisesti.
Kreosoottia ei yleensä ole pakko poistaa, jos se ei aiheuta sisäilmaan hajuhaittaa eikä sisäilmasta otetussa PAH-näytteessä havaita toimenpiderajat ylittäviä yhdistepitoisuuksia. Jos hajuhaittaa ilmenee tai toimenpideraja ylittyy, on kreosootti syytä poistaa tai vaihtoehtoisesti tulee sen sisäilman laatua heikentävää vaikutusta pyrkiä rajoittamaan.
Kreosootti voi olla perusteltua poistaa myös isompien remonttien yhteydessä. Tietyissä tapauksissa kreosootti voi olla järkevä poistaa myös rakenteen kosteusteknisen toiminnan kannalta. Esimerkkinä kellarin maanvastaisten seinien vedeneristeen siirtäminen kantavan rakenteen ulkoreunaan.
Kreosootilla kyllästettyjen papereiden, pahvien ja kermien poistaminen onnistuu yleensä ongelmitta, mutta kreosoottisivelyn täydellinen poistaminen esimerkiksi hirren tai betoni-/tiilirakenteen pinnasta voi olla lähes mahdotonta. Epäonnistunut kreosootin poistamisyritys saattaa entisestään pahentaa hajuhaittaa ja lisätä sisäilmaan haihtuvien PAH-yhdisteiden määrää, kun vanhan sivelyn lasittunut pinta rikotaan.
Materiaalista sisäilmaan haihtuvien PAH-yhdisteiden määrää voidaan rajoittaa myös erilaisilla tuulettuvilla ja/tai kapseloivilla rakenneratkaisuilla. Näiden ratkaisujen ongelmana on kuitenkin se, että osa PAH-yhdisteistä on niin pienimolekyylisiä, että ne saattavat läpäistä erilaiset kapselointiaineet.
Miten kreosootti poistetaan?
Kreosootti poistetaan haitta-ainepurkuna osastointimenetelmällä. Osastoinnin ja alipaineistuksen avulla varmistetaan, ettei purun aiheuttama PAH-yhdistepitoinen ilma pääse leviämään muihin tiloihin. Purkutöissä tulee käyttää henkilösuojaimia, kuten moottorimaski, kertakäyttösuojapuku ja suojahanskat. Kuten asbestin purkaminen, myös kreosootin purku tulee teettää asiaan perehtyneellä ammattilaisella.
Tarkemmat ohjeet kreosootin poistamiseen löytyvät Rakennustiedon Ratu-ohjekortista (Ratu 82-0381. 2011. Kivihiilipikeä sisältävien rakenteiden purku).
Onko kreosootti vaarallista?
Kreosootti on vaarallista sekä ihmisille/eläimille että ympäristölle. Kreosootin on todettu lisäävän syöpään sairastumisen riskiä sekä perimävaurioita.
Kreosootin katsotaan voivan aiheuttaa terveyshaittaa, jos ihminen altistuu pitkäaikaisesti PAH-yhdistepitoisesta materiaalista haihtuville yhdisteille hengitysteitse tai on suoraan ihokosketuksissa materiaalin kanssa. Talon rakenteiden sisällä piilossa olevat PAH-yhdistepitoiset materiaalit eivät yleensä aiheuta terveyshaittaa, jos niistä ei haihdu yhdisteitä sisäilmaan.
Kenen vastuulla kreosootti on?
Kreosootin löytyminen rakenteista on yksi tavallisista kiinteistökauppariitojen aiheista. Kiinteistökauppoja säätelee maakaari.
Tyypillinen esimerkkitapaus: Ostajalle selviää kaupanteon jälkeen, että rakenteissa on käytetty kreosoottia ja vetoaa maakaaressa esitettyyn salaiseen laatuvirheeseen. Maakaaren mukaan kiinteistössä on laatuvirhe, jos se poikkeaa merkittävästi siitä mitä sen on voitu mm. kauppahinta ja rakennusvuosi huomioiden olettaa olevan.
Korkein hallinto-oikeus antoi vuonna 2019 päätöksen (2019:41) riitatapauksesta, jossa 1950-luvulla rakennetun omakotitalon ostaja haki kaupanpurkua tai hinnanalennusta, löydettyään rakenteista kreosoottipitoisia materiaaleja. KHO kuitenkin katsoi, ettei kaupanpurulle löydy perusteita, koska PAH-yhdisteiden pääsemistä sisäilmaan ei ollut todistettu ilmanäytteen avulla ennen rakenteiden purkamista. Myöskään sisäilmassa ei ollut havaittu naftaleenin hajua ennen purkutöitä.
KHO:n päätökset ovat lainsäädäntöä ohjaavia ja päätös viittaa siihen, ettei vanhasta rakennuksesta löytyvää kreosoottia tule jatkossa pitää laatuvirheenä.
Kreosootin raja-arvot
Rakennusmateriaalin sisältämille PAH-yhdisteille ei ole annettu sisäilmahaittaan liittyviä raja-arvoja. Materiaalinäytteelle on annettu ainoastaan vaarallisen jätteen raja-arvo, jonka ylittyminen tarkoittaa, että PAH-yhdisteitä sisältävä purkujäte tulee toimittaa ongelmajätelaitokselle (Ratu 82-0381. 2011. Kivihiilipikeä sisältävien rakenteiden purku).
- Vaarallisen jätteen raja-arvo: materiaalinäytteen PAH-yhdistepitoisuus yhteensä > 200 mg/kg
Sisäilman PAH-pitoisuudelle on annettu toimenpideraja, jonka ylittyminen tarkoittaa, että on ryhdyttävä toimenpiteiseen materiaalin poistamiseksi tai siitä aiheutuvan sisäilmahaitan rajoittamiseksi. Toimenpideraja on määritetty asumisterveysasetuksessa.
Toimenpideraja on annettu vain yhdelle PAH-yhdisteelle, eli Naftaliinille, joka on kaikista PAH-yhdisteistä helpoiten sisäilmaan haihtuva.
- Sisäilmasta mitatun naftaleenipitoisuuden toimenpideraja on 10 μg/m3.
Toimenpiderajan ylittymisenä pidetään myös naftaleenin hajua sisäilmassa. Haju on kuitenkin hankala indikaattori, koska ihmiset haistavat asioita eri tavalla.
Toimenpiderajan ylittyminen ei kuitenkaan tarkoita, että tilassa oleskelu aiheuttaisi välitöntä terveysvaaraa. Naftaleenin haitalliseksi tunnetun pitoisuuden (HTP) raja-arvo sisäilmassa kahdeksan tunnin päivittäisessä altistumisessa on 5000 µg/m3, joka on 500-kertainen toimenpiderajaan verrattuna.
Vanhoista vedeneristeistä otettujen materiaalinäytteiden PAH-pitoisuus ylittää tyypillisesti vaarallisen jätteen raja-arvon reippaasti. Alla on näytetulos erään vuonna 1899 valmistuneen asuinkerrostalon maanvastaisen seinän sisäpuolisesta vedeneristesivelystä. Näytteen yhteenlaskettu PAH-yhdistepitoisuus (69 000 mg/kg) ylittää vaarallisen jätteen raja-arvon 345-kertaisesti.
Erään PAH-yhdisteitä analysoivan laboratorion (Labroc) asiantuntijan mukaan korkein mitattu pitoisuus on ollut suuruusluokkaa 250 000 mg/kg.
| Yhdiste | Pitoisuus (mg/kg) |
|---|---|
| PAH-yhdisteet yhteensä | 69000 |
| Antraseeni | 1400 |
| Asenafteeni | 3000 |
| Asenaftyleeni | 14 |
| Bentso(a)antraseeni | 3400 |
| Bentso(a)pyreeni | 3200 |
| Bentso(b+j)fluoranteeni | 3800 |
| Bentso(k)fluoranteeni | 1200 |
| Bentso(g,h,i)peryleeni | 1800 |
| Dibentso(a,h)antraseeni | 490 |
| Fenantreeni | 9900 |
| Fluoranteeni | 9100 |
| Fluoreeni | 2000 |
| Indeno(1,2,3-cd)pyreeni | 1900 |
| Kryseeni | 3100 |
| Naftaleeni | 16000 |
| Pyreeni | 8100 |
Kiitos mielenkiinnostanne!
Epäilettekö rakennuksessanne sisäilmahaittaa? Jos kyllä, niin älkää epäröikö ottaa yhteyttä!
Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?
Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?
Kirjoittaja
Kasper Käyhkö (LinkedIn)
Olen rakennusten asiantuntija ja Tayka Oy:n toimitusjohtaja. Rakennustyömailla olen pyörinyt vuodesta 2006 ja rakennusten asiantuntijana olen tehnyt uraa vuodesta 2016. Erikoisalaani ovat mm. kosteus- ja homevaurioiden selvittäminen sekä korjaaminen. Yritykseni Taykan erikoisosaamista ovat esimerkiksi asuntokaupan kuntotarkastus ja kosteusvaurion korjaussuunnittelu.
