Perustusrakenteet eri vuosikymmeninä
Keskiajalta lähtien hirrestä rakennettujen savutupien ulkoseinänurkkien alle lisättiin kivet (nurkkakiviperustus), jotta puuosat eivät olleet suoraan kosketuksissa märkään maahan. Perustukset saatettiin sisäpuolelta lämmöneristää multapenkillä. Keskiaikaisten kauppaloiden ensimmäiset kivitalot perustettiin yhtenäisen luonnonkivistä ladotun perusmuurin varaan.
Rakennukset pyrittiin aina perustamaan maaston korkeimpaan kohtaan, hyvän ja routimattoman maan varaan. Perustusten routaeristämistä ei tunnettu.
Perustusrakenteet 1800-luvulla
Isoimpien kaupunkien kasvaessa 1800-luvun lopulta alkaen, jouduttiin uusia kivikerrostaloja perustamaan myös routiville ja huonommille perusmaille. Tällöin perusmuuria varten kaivettiin syvä kuoppa routarajan alapuolelle. Luonnonkiviperustukset ladottiin kuopan pohjalle kasatun hirsikehikon varaan. Huonosti kantavalla perusmaalla perustusten painuminen estettiin puupaalujen avulla.
Perustusten kaivuutyöt tehtiin 1800-luvulla miesvoimin, ensimmäisiä koneita alkoi tulla avuksi vasta 1900-luvun alussa.
Syvän peruskaivannon takia kerrostaloihin oli järkevää tehdä kellarikerros. Kellarin maanvastaiset seinät (perusmuuri) kosteuseristettiin sisäpuolelta kivihiiliterva- tai bitumisivelyllä, joka peitettiin tiilestä tehdyllä kuorimuurauksella. Sivelyt sisälsivät tavallisesti runsaasti haitallisia PAH-yhdisteitä (kreosootti).
Perustusrakenteet 1900-luvun alussa
Betoni tuli käyttöön perustusrakenteissa 1900-luvun alussa, mutta korvasi luonnonkiven yleisemmin vasta 1930-luvulla.
Toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuskauden tyyppipientalot (rintamamiestalot) sekä kerrostalot perustettiin korkean säästöbetonista valetun perusmuurin varaan. Kellarissa perusmuuri kosteus- ja lämmöneristettiin sisäpuolelta (riskirakenne). Lämmöneristeeksi tuli 1940-luvulla lastuvilla-, eli Toja-levy.
Perustusrakenteet 1960-luvulta alkaen
1960-luvun pientalojen perustamistavassa tapahtui vallankumouksellinen muutos, kun perustuksia alettiin valaa routiville ja huonoille perusmaille. Näissä matalaperustustaloissa maan routiminen estettiin rakennuksen lämpöhukan avulla, minkä vuoksi lattian yläpinnan koron tuli olla mahdollisimman lähellä ulkopuolista maanpintaa (riskirakenne). Tunnetuin riskirakenne, eli valesokkeli tuli käyttöön pientaloissa ja oli erittäin yleinen aina 90-luvulle asti.
Mineraalivilla tuli lastuvillalevyn rinnalle sokkelien sekä kellarin seinien sisäpuoliseksi lämmöneristeeksi ja lastuvillalevyjen valmistus lopetettiin vuonna 1967. Kerrostalojen perustamisessa puupaaluja käytettiin yleisesti vielä 1960-luvulla. Salaojaputket olivat tiiltä tai betonia, mutta salaojat jätettiin erityisesti pientaloissa usein tekemättä.
1970-luvulla voitiin pientalojen perusmuuri tai sokkeli tehdä betonin lisäksi kevytsoraharkoista. Solumuovieristeet (EPS, Styrox) alkoivat yleistyä sekä sokkeleissa että routaeristeenä. Matalaperustusten rinnalle tuli pientaloissa perinteiden betoninen perusmuuri. Muoviset salaojaputket alkoivat yleistyä. 1970-luvulla käytetyt kosteuseristesivelyt eivät tavallisesti enää sisältäneet runsaasti PAH-yhdisteitä.
1990-luvulle tultaessa solumuovieristeet korvasivat perustusrakenteissa muut eristemateriaalit lähes täysin. Pientalojen perustukset voitiin muurata lämpöharkoista. 1990-luvun pientaloissa valesokkelin käyttö väheni ja kellarin seinät ohjeistettiin jatkossa veden- ja lämmöneristämään ulkopuolelta.
Pelkästään sisäpuolelta kosteus- ja lämmöneristetyt maanvastaiset betoniseinät sekä valesokkeli ovat riskirakenteita, mutta edustivat aina 1990-luvulle asti hyvää rakentamistapaa.
Perustusrakenteet 2000-luvulla
2000-luvulla sekä pientalojen että kerrostalojen perusrakenteiden kosteustekninen toiminta parani merkittävästi, kun vuonna 1998 annettiin ensimmäistä kertaa selkeät määräykset (SRMK C2) kosteudenhallintaan liittyen. Tätä ennen esim. salaojitukseen liittyvä ohjeistus oli puutteellista ja epäselvää. Ennen 2000-lukua myös salaojien toteutuksessa oli usein puutteita.
2020-luvun pientalojen ja kerrostalojen perustukset ja sokkeli tehdään lähes poikkeuksetta betonista (paikallavalu tai elementti), vaikkakin Tuusulan 2020 Asuntomessuilla nähtiin yksi luonnonkivisokkelilla varustettu talo ja Naantalin 2022 Asuntomessuilla yksi teräspilariperustainen talo, jonka perustusrakenteet olivat irti maasta.
Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?
Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?
Kirjoittaja
Kasper Käyhkö (LinkedIn)
Olen rakennusten asiantuntija ja Tayka Oy:n toimitusjohtaja. Rakennustyömailla olen pyörinyt vuodesta 2006 ja rakennusten asiantuntijana olen tehnyt uraa vuodesta 2016. Erikoisalaani ovat mm. kosteus- ja homevaurioiden selvittäminen sekä korjaaminen. Yritykseni Taykan erikoisosaamista ovat esimerkiksi asuntokaupan kuntotarkastus ja kosteusvaurion korjaussuunnittelu.
