tuulettumaton lautaverhoiltu julkisivu riskirakenne
|

Puurunkoinen ulkoseinä ilman tuuletusta

Tiiviillä pinnoitettu puurunkoinen seinä, jossa julkisivuverhouksen takana ei ole tuuletusrakoa, on riskirakenne. Rakennetta on käytetty lähinnä pientaloissa ja se on tavallinen mm. jälleenrakennuskauden rintamamiestaloissa.

Riskirakenne koostuu puurungosta, jossa runkotolppien välit ovat lämmöneristetty turpeella, sammaleella, sahanpurulla tai mineraalivillalla. Julkisivu voi olla laudoitettu, levytetty (esim. mineriitti) tai rapattu, mutta sen taustalta puuttuu yhtenäinen tuuletusrako. Puurungon sisäpinnassa on voitu käyttää ilmansulkua tai höyrynsulkua. Sisäpinta on saatettu lisälämmöneristää myöhempien remonttien yhteydessä.

Rakenne on riskialtis erityisesti, jos sen ulkopinta pinnoitetaan vesihöyrytiiviillä kerroksella, kuten lateksimaali. Tällöin julkisivun läpi ajoittain pääsevä kosteus ei kuivu, vaan aiheuttaa mikrobi- ja lahovauriota puuosiin.

Erityisesti rintamamiestaloissa käytetty tuulettumaton puurunkoinen seinä on riskirakenne.
Kaksi erilaista sahanpurueristeistä puurunkoseinää. Vasemmalla lautaverhottu ja rakenteen sisäpuolelle lisätty lisälämmöneriste. Oikealla julkisivu rapattu. Molemmista rakenteista puuttuu tuuletusrako julkisivun taustalta (riskirakenne).

Riskirakenteen käyttökohteet

Puurunkoisia tuulettumattomia ulkoseinien riskirakenteita on käytetty lähinnä pientaloissa (omakotitalot, paritalot ja rivitalot). Rakennetta on käytetty myös ns. pienkerrostaloissa.

Riskirakenteen käyttövuodet

Amerikasta kopioidut puurunkoiset ulkoseinät alkoivat Suomessa yleistyä 1930-luvulla, mutta niitä käytettiin jonkin verran jo 1920-luvulla. Julkisivu tehtiin yleensä lautaverhoiltuna, mutta myös rappausta voitiin käyttää. Puurunkoseinän rappaaminen oli suosittua erityisesti 1930-luvulla. Rappauksen taustalla voitiin käyttää vesihöyrytiivistä kattohuopaa.

riskirakenne puurunkoseinä turve-eriste
Vuonna 1929 valmistuneen rakennuksen puurunkoseinä, jossa lämmöneristeenä on käytetty sammalta. Julkisivulaudoitus on uusittu jossain vaiheessa.

Julkisivun taustalla ei yleensä käytetty tuuletusrakoa, vaikka sitä suositeltiin ensimmäisen kerran ainakin jo vuonna 1891 julkaistussa rakennusoppaassa (Sjöström, A. Maatalous-Rakennuksia).

Vuonna 1943 julkaistusta ensimmäisestä ulkoseiniä koskevasta RT-ohjekortista ei löytynyt yhtään rakennetta, jossa julkisivun taustalla olisi tuuletusrako. Vuonna 1946 RT-korteissa ohjeistettiin, että julkisivun taustalla käytetyn vuorauspaperin voi korvata tuuletusrakoa käyttämällä.

Vuosina 1957 ja 1958 julkaistuissa RT-korteissa ohjeistettiin julkisivun pystylaudoituksen tai levytyksen taustalla käyttämään vaakarimoitusta. Tällöin julkisivun taustalle jäi ilmarako, joka ei kuitenkaan päässyt tuulettumaan kunnolla. Vaakapanelointi voitiin edelleen naulata suoraan runkoon kiinni, ilman ilmarakoa.

Vuonna 1971 RT-korteissa vaadittiin tuuletusrakoa alueilla, joilla on sade ja voimakas tuuli esiintyvät usein samanaikaisesti. Vuonna 1976 RIL-ohjekirjassa 107 (Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet) neuvottiin harhaanjohtavasti, että sadeveden tunkeutumien seinään voidaan estää käyttämällä tiiviitä rakennusaineita. Päivitetyssä kirjassa (1989) puolestaan kiellettiin julkisivun pinnoittaminen tiiviillä, ellei verhouksen takana ole tuuletusrakoa.

Vielä vuoden 1991 RT-ohjekorttien mukaan julkisivun pystylomalaudoituksen taakse riitti vaakakoolaus, ilman yhtenäistä pystysuuntaista tuuletusrakoa. Vuonna 2003 päivitetystä kortista ei enää löydy yhtään rakennetta, josta tuuletusrako puuttuisi.

Riskirakenteen yleisimpiä käyttövuosia on hankala määrittää, koska varsinaiseksi riskirakenteeksi ulkoseinä muuttuu vasta, kun se päällystetään tiiviillä. Tiiviin lateksimaalin käyttö oli suosittua etenkin 1960-luvulla, jolloin sillä pilattiin myös aikaisempina vuosikymmeninä rakennettuja taloja.

Alla on esitetty kyseisen riskirakenteen, eli puurunkoisen tuulettumattoman seinärakenteen yleisyys eri vuosikymmeninä rakennetuissa pientaloissa. Punainen väri tarkoittaa, että käyttö oli yleistä ja oranssi väri, että käyttö oli tavallista.

Riskirakenteen tunnistaminen

Riskirakenteessa julkisivun taustalla olevan tuuletusraon saa selville kurkistamalla verhouksen taakse seinän alareunasta.

Maalityyppiä voi arvioida kuivuneen maalipinnan koostumuksen perusteella: tiivis lateksimaali irtoilee pitkulaisina joustavina syyn suuntaisina lastuina.

tuulettumaton lautaverhoiltu julkisivu riskirakenne
Tuulettumaton lautaverhoiltu julkisivu, jonka takana on ohut villamatto.

Riskirakenteen merkittävimmät riskit

Tuulettumattoman tiiviillä pinnoitetun puurunkoisen ulkoseinärakenteen suurimpana riskinä on julkisivuverhouksen taakse ajoittain pääsevä sadevesi, joka ei tuuletuksen puuttumisen sekä tiiviin pinnoitteen takia pääse poistumaan rakenteesta. Lisäksi riskinä on myös sisäilman kosteuden tiivistyminen rakenteen sisään.

Rakenteen sisäpuolinen lisälämmöneristäminen yleensä lisää vaurioriskiä, koska se viilentää rakennetta ja heikentää näin ollen sen kuivumiskykyä.

Rakenteeseen jäänyt kosteus voi aiheuttaa laho- ja mikrobivaurioita laudoitukseen, puurunkoon ja lämmöneristeeseen. Rakenne ei ole ilmatiivis, joten vaurioituneista materiaaleista on ilmayhteys sisäilmaan. Vauriot heikentävät sisäilman laatua ja saattavat aiheuttaa sisäilmaongelmia.

Puurunkoinen tuulettumaton ulkoseinä on riskirakenne.
Alun perin tuulettumaton puruseinä (riskirakenne) on kastunut ja vaurioitunut rakennuksen ulkonurkasta.

Riskirakenteen vaurioitumisen todennäköisyys

Puurunkoisen ulkoseinän huono tuulettuminen ei automaattisesti tarkoita, että rakenteessa olisi vaurio. Julkisivun maalaaminen vesihöyrytiiviillä maalilla kuitenkin lisää vaurioitumisen todennäköisyyttä merkittävästi. Alla olevassa kuvaajassa on esitetty huonosti tuulettuvan puurunkoisen ulkoseinän vaurioitumisen todennäköisyys.

Data perustuu asuntokauppojen kuntotarkastusten yhteydessä vuosina 2016-2020 tehtyihin havaintoihin. Data antaa kuitenkin liian positiivisen kuvan rakenteen kunnosta, koska vaurion tulkinta perustuu tarkastajan aistinvaraisiin arvioihin. Kuten jokainen kuntotutkimuksia tehnyt tietää – vauriota ei läheskään aina voida havaita aistinvaraisesti, ilman mikrobinäytteitä.

Mielenkiintoista on, että Valtioneuvoston vuonna 2023 teettämän selvityksen mukaan homekasvun riski tuulettumattomassa ja tiiviillä pinnoitetussa puurunkoisessa purulla eristetyssä seinässä on epätodennäköistä. Selvitys toteutettiin tietomallin avulla.

Puurunkoisen tuulettumattoman seinän kunto kannattaa yleensä selvittää rakenneavauksilla. Julkisivun uusimisen yhteydessä uuden verhouksen taustalle kannattaa aina lisätä tuuletusrako, vaikka seinärakenne ei olisikaan vaurioitunut.

Tiiviillä pinnoitettu julkisivu riskirakenne
Tiivis orgaaninen maali on aiheuttanut tuulettumattoman julkisivun lahoamisen (riskirakenne).

Riskirakenteen vaurioriskiä pienentävät asiat

Puurunkoisen lautaseinän vaurioitumisen riskiä pienentävät mm. seuraavat seikat:

  • Rakennuksen suojaisa sijainti.
  • Vähintään 300 mm korkea sokkeli.
  • Kapillaarikatko sokkelin ja ulkoseinän alaosan välissä.
  • Julkisivun taustalle lisätty tuuletusrako.
  • Oikeaoppisesti asennetut ikkunoiden vesipellit.
  • Vesikaton leveät räystäät.
  • Räystäille asennetut räystäskourut sekä sadevesien johtaminen syöksytorvien avulla hallitusti pois sokkelin luota.

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?

Julkaisun kirjoittaja

  • Kasper Käyhkö

    Kasper on rakennusten asiantuntija, jonka erikoisalaa ovat mm. kosteus- ja homevaurioiden selvittäminen ja korjaaminen. Työasioissa voit olla häneen yhteydessä alla olevien linkkien kautta.

Samankaltaiset artikkelit