|

Sähköjärjestelmät eri vuosikymmeninä

Sähköasennukset 1800-luvun lopussa

Ensimmäiset sähkölaitokset perustettiin Suomeen 1880-luvulla, minkä jälkeen sähköä alettiin jakaa tasavirran avulla ja ainoastaan valaistusta varten. Ilmajohtoina vedetty sähköverkko ulottui lähinnä yksityisessä omistuksessa olevan sähkölaitoksen viereisiin kiinteistöihin.

1800-luvun lopun kerrostaloissa alkuperäiset sähköasennukset olivat harvinaisia. 1800-luvun lopun pientaloissa sähköjä ei alun perin ole ollut.

Sähköasennukset 1900-luvun alussa

1900-luvun alun kerrostaloissa valaistuksen jälkeen yleistyivät sähköhissit. Kerrostalojen sekä 1900-luvun alun pientalojen ensimmäiset sähköjohdot asennettiin pintavetoina. Johdot olivat kankaalla päällystettyjä erillisiä johtimia tai punosjohtimia. Sähkökalusteet, kuten valaisinkytkimet ja lampunkannat, valmistettiin vuonna 1909 markkinoille tulleesta bakeliittimuovista.

Sähköasennusten turvallisuus perustui vaarattomiin käyttöolosuhteisiin, nollausta tai suojamaadoitusta ei ollut, vaan lattiapintojen tuli olla sähköä eristäviä (esim. lankkulattia). Vuoteen 1920 mennessä Suomen asuinrakennuksista oli sähköistetty lähes 30 %.

Sähköistyksen yleistyminen Suomessa
Sähköistyksen yleistyminen asunnoissa.*

*Kuvaajan data: Heikkonen, E. 1971. Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965 sekä Tilastokeskus: Asunnot ja asuinolot.

1920-luvun kerrostaloissa johtojen asennustavaksi vakiintui uppoasennus. Johdot upotettiin metallisten suojaputkien sisällä seiniin hakattuihin uriin (roiloihin) ja tasoitettiin piiloon. 1920-luvun pientaloihin sähköt lisättiin pinta-asennuksina. Punosjohtimien rinnalle tuli putkilanka, eli kuhlojohto, jossa kumilla eristettyjä johtimia suojasi metallivaippa. Suojakosketinpistorasia (SUKO) patentoitiin vuonna 1926. Vuoteen 1930 mennessä Suomen asuinrakennuksista oli sähköistetty lähes 50 %.

vanha sähköasennus
Metallivaipalla suojattu sähkökaapeli, eli putkilanka (kuhlojohto).

1930-luvulla tasavirran rinnalle tuli kaupungeissa vaihtovirta. Vaihtovirran avulla sähköä oli helpompi siirtää pitkiä matkoja, mikä helpotti sähköverkon laajenemista. 1930-luvun kerrostalojen ja pientalojen sisäasennuksissa erillisjohtimet ja punosjohtimet jäivät pois käytöstä ja niiden tilalle vakiintuivat putkilanka (kuivat tilat) sekä kankaalla suojattu lyijyvaippajohto (kosteat tilat).

vanha sähköasennus, kangasjohto
Vanha kangaspäällysteinen kaapeli ja nykyaikainen muovivaipalla suojattu MMJ-kaapeli vierekkäin.

Nollaamalla tehty suojamaadoitus yleistyi vuonna 1936. Vanhoihin rakennuksiin suojamaadoitus lisättiin tarvittaessa jälkeenpäin erillisellä suojajohdinverkolla, joka liitettiin maahan yhteydessä olevaan vesijohtoverkkoon. Sukopistorasioita asennettiin käyttöolosuhteiltaan vaarallisiin (esim. johtava lattia) tiloihin, kuten keittiöön ja pesutiloihin. Valaistuksen rinnalle käyttöön tuli myös muita sähkölaitteita 1930-luvulta alkaen. Vuoteen 1940 mennessä Suomen asuinrakennuksista oli sähköistetty noin 60 %.

vanha valokatkaisija
Vanha valokatkaisija/-kytkin 1950-luvulta.

Toisen maailmansodan aiheuttama tarvikepula ja säännöstely laskivat sähköasennusten laatua ja turvallisuutta hetkellisesti, kun asennustöissä jouduttiin käyttämään runsaasti erilaisia korvikemateriaaleja. Korvikemateriaaleja käytettiin erityisesti 1940-luvun kerrostalojen ja pientalojen uusissa sähköasennuksissa. Sodan jälkeen tasavirrasta vaihtovirtaan siirtyminen saatiin kaupungeissa suoritettua loppuun.

Hehkulamppujen rinnalle tulivat 1940-luvulta alkaen loisteputkilamput. Vuoteen 1950 mennessä Suomen asuinrakennuksista oli sähköistetty lähes 80 %.

Sähköasennukset 1900-luvun lopussa

Betonirunkoisissa 1950-luvun kerrostaloissa suojaputket sijoitettiin muottien sisään valmiiksi ennen betonin valamista, jolloin roilojen tekemisestä voitiin luopua. Muovisten suojaputkien ja MMJ-johtojen vallankumous alkoi 60-luvulla, jolloin ne syrjäyttivät sisäjohtoasennuksissa muut putki- ja johdinmateriaalit pois käytöstä sekä 1960-luvun pientaloissa että kerrostaloissa.

Kaksijohtimiset kaapelit poistuivat käytöstä uusissa asennuksissa vuonna 1972, kun erillinen keltavihreä suojajohdin tuli käyttöön 1970-luvun pientaloissa sekä kerrostaloissa. Nollajohtimen tuli jatkossa olla vaaleansininen ja vaihejohtimien joko musta tai ruskea.

Vuoden 1973 öljykriisi nosti suoran sähkölämmityksen suosioon pientaloissa, kun öljyn hinta kallistui merkittävästi. Vuoteen 1970 mennessä lähes 100 % Suomen asuinrakennuksista oli sähköistetty.

tulppasulakekeskus
1970-luvun tulppasulakekeskus.

1980-luvun lopulta lähtien automaattisulakkeet alkoivat yleistyä. Vuodesta 1997 lähtien uudet pistorasiat tuli märkätiloissa ja ulkona suojata vikavirtasuojalla. Myös suojakosketinpistorasiat tulivat pakollisiksi kaikkiin uusiin sähköasennuksiin.

Sähköasennukset 2000-luvulla

Vuonna 2002 johdinväreissä tapahtui muutoksia toistaiseksi viimeisen kerran. Vuoden 2008 alusta alkaen vikavirtasuojaus määrättiin pakolliseksi lähes kaikkiin pistorasiaryhmiin ja vuoden 2018 alusta alkaen myös kaikkiin valaisinryhmiin. Sähköasennusten vaatimuksista ja turvallisuudesta löytyy lisätietoa mm. Tukesin sivuilta.

2000-luvun aikana energiaystävälliset LED-polttimot syrjäyttivät hehkulamput ja loisteputkivalaisimet.

sähköryhmäkeskus
Nykyaikainen automaattisulakkein ja vikavirtasuojin varustettu ryhmäkeskus.

Oletko ostamassa tai myymässä taloa ja pohdit asuntokaupan kuntotarkastuksen teettämistä? Lue kattava artikkeli (ostajan ja myyjän opas) asuntokaupan kuntotarkastuksen sisällöstä, joka vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Onko tarkastus pakollinen? Milloin tarkastus kannattaa tilata? Miksi tarkastus kannattaa tehdä? Mitä tarkastus sisältää? Millainen on hyvä tarkastus? Kuinka kauan tarkastus kestää? Millainen on hyvä kuntotarkastaja? Kuinka paljon tarkastus maksaa?

Lue myös: Asbesti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin asbestia on käytetty? Milloin asbestin käyttö kiellettiin? Missä asbestia on käytetty? Mistä tietää onko talossa asbestia? Pitääkö asbesti poistaa? Onko asbesti vaarallista? Onko asbestikartoitus pakollinen? Saako asbestipurun tehdä itse?

Lue myös: Kreosootti asuinrakennuksissa – kattava opas, jossa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Milloin kreosoottia on käytetty? Missä kreosoottia on käytetty? Mistä tietää onko talossa kreosoottia? Pitääkö kreosootti poistaa? Onko kreosootti vaarallista?

Lue myös: Mitkä ovat riskeihin tai vaurioihin viittavia havaintoja asuntonäytöllä?

Julkaisun kirjoittaja

  • Kasper Käyhkö
    Kasper Käyhkö

    Kasper on rakennusten asiantuntija, jonka erikoisalaa ovat mm. kosteus- ja homevaurioiden selvittäminen ja korjaaminen. Työasioissa voit olla häneen yhteydessä alla olevien linkkien kautta.

Samankaltaiset artikkelit